TEDDY COAT



 photo Teddy Coat 2_zpsudivynen.jpg



 photo Teddy Coat 4_zpsqivkiawt.jpg



 photo Teddy Coat 6_zpson4fuunv.jpg

HAIR INSPO

Hair Inspo

Otsatukkia tuntuu näkyvän tällä hetkellä lähes kaikkialla paitsi mun päässä.
Toivottavast siihen on kuitenkin tulossa muutos tänä keväänä!

Bangs, bangs, bangs. They seem to be everywhere except on my head.
However, I wish that's about to change this spring!

pics from Pinterest

WRITER'S BLOCK

Kirjoittaminen takkuaa taas pahemman kerran. Osaan ehkä muodostaa yksittäisiä lauseita kuluneiden viikkojen tapahtumista, mutta ei niistä mitään postausta saada aikaan. Ei ainakaan mitään luettavan arvoista. Ja koko ajan päiviä kuluu ohi ja kynnys kirjoittamiselle vain kasvaa ja kasvaa.

Oon käynnyt vähän pitemmällä koti koti visiitillä veljen kanssa, kruisaillu kauden ekat mäet, juhlinut kaverin tupareita, katsellut kummitytön kanssa Pikku Perunoita, kannustanut Suomea MM-kisoissa, lenkkeillyt niin maalla kuin järven jäälläkin, juonnut muutaman lasin (liikaa) viiniä, nauranut, itkenyt, elänyt sekä päättänyt olla elämättä ja vaipunut koko päiväksi sängyn pohjalle. Juonnut liian monta kuppia kahvia, kahlannut Skamin läpi noin kahdessa yössä ja yhdessä päivässä, pitkittänyt kouluhommien aloittamista, stressanut yhteishauista sekä kesätyöpaikoista ja innostunut aina hetkellisesti tulevaisuudesta.

Siinä. Kuullostaa jokseenkin tylsältä ja tavalliselta.

Tuntuu, että tän blogin pienen uudistuksen jälkeen, mulla on ollut aika selvät sävelet kaiken muun paitsi kirjoittamisen suhteen. Ennen en juuri stressanut kirjoittamisesta, annoin vaan mennä ja sanoin mitä mieleen juolahti. Nyt tuntuu jotenkin turhan päiväseltä jaaritella päivän tapahtumista, mutta en oikeen tiedä mistä muustakaan kirjoittaisin. Silloin tällöin tulen aloittaneeksi aina jonkun vähän henkilökohtaisemman tekstin, mutta yleensä se päätyy vain roskakoriin, sillä en halua päästää jok'ikistä internetin käyttäjää niin lähelle mun ajatuksista.

On vaan niin paljon helpompi laittaa yksittäisiä kuvia ja jätää niiden sanoma katsojien arvioitavaksi. Tai vastaavasti, kirjoittaa jostain määrätystä aiheesta (joskin tää kuullostaa jollain tapaa aikalailla luovuuden tappamiselta). Äh, mitä mieltä te olette? Olisiko heittää jotain hyviä kirjotus ideoita vai nouseeko sun peukku sittenkin niille turhanpäiväsille sepustuksille?



Lately, writing haven't really been my cup of tea. I might be able to write down some things about the past few weeks but it's not a lot and it won't be enough for a whole post. At least not for a very good one. And at the same time, days go by and it feels even harder and harder to write anything.

I made bit a longer visit to my childhood home with my brother, went snowboarding for the first time in this season, had a housewarming party at my friends new appartement, watched Little Potatoes with my goddaughter and cheered to team Finland in the World Championship. I've also done some running on the ice (and in the rain too, how exotic), drank few classes (to much) of wine, laughed, cried, lived and decided not to live (and 'cos of that) staied in my bed for the whole day. I've drunk too many cups of coffee, watched every season of Skam during two nights and one day, avoided school stuff, stressed about school stuff (and work) and for once in a while, got excited about the future and what's to come.

There. Doesn't sound super excited and exotic, huh?

I feel like, that after my little renovation in this blog everything have been so clear to me except the writing part. Before I didn't really stressed about it, I just let loos and went for what ever. Now, it seems a bit stupid to write about what have I done during the days and bla bla bla. I mean, does anyone really care about that? So, sometimes I start to write something little more personal too but that just usually ends up into garbage, since I don't want to open up to every persone who uses internet.

It's just so much easier to post couple of photos and let everyone decided their meaning by them selves. Or write somethings that's definitive (tho this sounds a bit like the end of the creativity). Hmph, what do you guys think? Anyone have any good ideas what to write about or do your thumbs go up for the "daily diary" thing?

THE CLASSIC: VANS OFF THE WALL

 photo IMG_6207_zpsxcmmiqla.jpg

 photo IMG_6208_zpslmeq6sn0.jpg

 photo IMG_6212_zpsconhlsvt.jpg

 photo IMG_6231_zps41rpuwb6.jpg

T-SHIRT, SKIRT: H&M (MAN) / SHOES: VANS / EARINGS: LINDEX

BLUEBERRY DREAMS

 photo IMG_6361_zpspdshvyxs.jpg

ABOVE THE SKY



I will grow through the people I meet and the places I see.

5 FACTS YOU MAY NOT KNOW ABOUT ME

Olen hyvin suorapuheinen sekä itsepäinen.
Mielestäni suorapuheisuus käsitetään turhan usein negatiivisena luonteenpiirteenä, mutta omalla kohdallani en ainakaan ajattele sen tekevän minusta sen huonompaa, tai ilkeämpää, ihmistä. Suorapuheisuus ei tarkoita sitä, että huomauttelisin jatkuvasti ihmisiä heidän negatiivisista piirteistä. Päin vastoin. Mielestäni suorapuheisuudella ei ole oikeastaan edes mitään tekemistä kyseisen asian kanssa, vaan ajattelen sen olevan eräänlaista rehellisyyttä. Ihmiset tietävät kuulevansa minulta totuuden.

Suorapuheisuus ja itsepäisyys ovat luonteenpiirteitäni joista olen toisinaan hyvinkin ylepä. Rehellisyys on yksi tärkeistä arvoistani ja uskon, että osaltaan juuri itsepäisyyteni ansioista olen päässyt elämässäni eteenpäin. Toisaalta nämä kaksi piirrettä johtavat minut myös aika ajoin ongelmiin.

Kovasta ulkokuoresta huolimatta, olen kuitenkin hyvin tunteellinen.
Pohjimmiltani olen sen verran suomalainen, että omien tunteiden näyttäminen julkisesti on minulle hyvin harvinaista, joten monelle saattaa tulla täysin yllätyksenä, että yksin olleessani tai hyvin läheisten ihmisten seurassa tunnekuohuillani ei ole mitään rajaa.

Itken tämän tästä niin ilosta kuin surustakin, mutta "pahimmillaan" satan pillittää esimerkiksi Suurinta Pudottajaa katsoessa. Ja nyt en edes tarkoita mitään koko kauden mittaista tiivistä seuraamista ja kilpailijoiden elämäntarinoihin paneutumista, vaan vahingossa kanavan vaihtamista ja muutaman minuutin kestävää vaa'alle astumista. Jos joku muu itkee, niin itken minäkin.

Sisälläni asuu myös pieni maailmanparantaja.
Olen koko ikäni kierrättänyt parhaani (ja mahdollisuuksien) mukaan, ostanut jonkin verran tavaroita ja vaatteita käytettynä sekä arvostanut niin eläimiä kuin luontoakin ja kohdellut niitä sen mukaan. Silti minusta tuntuu, että nyt "vanhemmalla iälllä" silmäni ovat kuitenkin avautuneet ihan eri tavalla ja haluan tehdä vieläkin enemmän maapallon tulevaisuuden hyväksi.

Keväällä 2015 lopetin ensin punaisenlihan syönnin ja lopulta myös kanan. Jossain vaiheessa matkaa myös maitotuotteiden käyttöni väheni huomattavasti ja enää käytänkin sitä pääsääntöisesti vain leipomiseen tai jos valmiina ostamani/jonkin toisen henkilön tekemä ruoka sitä sisältää. Syön edelleen kanamunia sekä kalaa, vaikkakin jälkimmäistä hyvin harvakseen omilleen muutamiseni jälkeen. Tulevaisuudessa toivon kuitenkin pääseväni kokonaan eroon eläinperäisten tuotteiden käyttämisestä ruokavaliossani, sillä koen ne yksinkertaisesti täysin turhiksi.

Myös hyvin arkipäiväiset asiat, kuten roskaaminen ja ihmisten jatkuva kuluttaminen herättää minussa negatiivisia tuntemuksia. Ennen niin itsestään selvä uusien tavaroiden ostaminen saa nykyään miettimään useamman kerran. Miksi tukisin luonnonvarojen tuhlaamista ostamalla esimerkiksi uuden paidan, kun voisin varmasti löytää jonkin vastaavanlaisen myös käytettynä, sen enempää luontoa kuormittamalla?

Kannatan myös cruelty-free tuotteiden käyttämistä kosmetiikan ja meikkien saralla. En usko, että eläimiä kiinnostaa pätkän vertaa, miltä sinä näytät, joten miksi niiden pitäisi silloin myöskään kärsiä kyseisen asian takia?

Olen elokuvien ja TV-sarjojen suurkuluttaja.
Viime vuosina musiikin kuunteluni on vähentynyt huomattavasti, mutta samaan aikaan ruudun ääressä vietetty aikani on kasvanut. Tämä on sinäänsä huvittavaa, sillä lapsuudenkodissani meillä ei ole ollut televisioita vuosiin, enkä myöskään usko ostavani sellaista itselleni, jos muuttaisin asumaan täysin omilleni. Tällä hetkellä meiltää löytyy siis kuitenkin olohuoneesta poikaystävän televisio.

Ajattelin jossain vaiheessa kirjata myös suosikkejani ylös tänne blogin puolelle, joten en taidakaan avata aihetta tällä kertaa sen enempää.

Tilojen esteettinen näkymä on hyvin tärkeää minulle.
Pyysin poikaystävääni avuksi tämän viimeisen faktan kohdalla ja lähes ensimmäisenä hänen suustaan kuuluikin kuinka tarkka olen asuntojen sisustuksista ja miten paljon tykkään järjestellä asioita. Myönnetään, olen aikamoinen nipo sisustuksen suhteen.

Minulle on tärkeää, että viihdyn tilassa jossa viettää aikaani ja usein minulla on hyvinkin selvät sävelet sen suhteen, miltä siellä kuuluu näyttää ja mikä kuuluu mihinkin. Kaveriporukassamme olen joskus ollut jopa tunnettu tavastani alkaa siivoamaan ja sisustamaan muiden huoneita/asuntoja heti kun vaan tilaisuus siihen aukenee (lue: toisen silmä välttää).

Kuusi-seitsen henkisestä perheestä tulleena olen toki tottunut elämään myös sotkuisemmissakin tilossa, mutta rehellisesti ottaen viihdyn itse huomattavasti paremmin siistissä ja hyvin järjestellyssä asunnossa. Siisti ja järjestelmällinen ei kuitenkaan tarkoita mielestäni tylsää, sillä pidän itsekin hieman boheemista sisustustyylistä ja kaikenlaisista "turhista" koriste-esineistä. Omassa asunnossamme voin kuitenkin olla varma, että jokaikiselle esineelle on oma paikkansa, eikä mikään jää pyörimään turhana lattialle.

Kenties tämän järjestely- ja sisustushulluuden kanssa onkin hieman ironista, että vihaan kuitenkin kaikenlaista siivoamista. Esimerkiksi imurointia, pölyjen pyyhkimistä ja lakanoiden vaihto pitkitän lähes poikkeuksetta ainakin muutamalla päivällä.

THE CLASSIC: WOOL COAT



 photo IMG_6058  kopio_zpso2qbs0rk.jpg



 photo IMG_6140  kopio_zpsrudoffu0.jpg

LAST MINUTE TOUR IN TO IKEA

Untitled #7

RUG: FLÖNG / MIRROR: HOVET / LAMP: RANARP / PILLOWS: SYSSAN, SVÄRTAN, ULLKAKTUS / PLANTS: ALOE VERA, FICUS MICROCARPA GINSENG
pics from IKEA and Polyvore
Kuvien muokkaus on viime aikoina ollut yhtä tuskaa ja suurin syy tähän on ollut varmasti koneeni sekä minä itse. Kun taloudesta löytyy kaksi läppäriä, pöytäkone, ipadi ja älypuhelimet, näkyy myös kuvat joka näytöltä hieman eri sävyisinä. Kun komboon lisätään pieni taipumukseni perfektionismiin, on kuvien muokkauksesta tullut yhtä tuskaa. En tiedä mitä näyttöä tulisi uskoa ja turhaudun.

Pahimmilaan luulen asioiden olleen käyttäessäni vielä omaa läppäriäni, jonka vannhuudesta kertoo kenties se, etten täysin edes muista sen ostoajankohtaa. Olisinko saannut sen rippilahjaksi? Kenties. Muutama vuosi sitten omin kuitenkin poikaystäväni läppärin omaan käyttööni hänen ostettua itselleen uuden pöytäkoneen. Asiat luistivat jonkin aikaa huomattavasti paremmin, mutta nyt senkin kanssa työskentely on alkanut tökkimään. Vaikka kuinka muutan näytönasetuksia, värikylläisyyttä ja kontrasteja ei se ole silmääni täydellinen ja juuri näissä asioissa vaadin usein täydellisyyttä. Jossain määrin tämä ongelma on ollut jopa usein syynä pidempiin blogitaukoihini.

Toinen sivusto, jossa perfektionismini nousee selvästi pintaan on Instagram. Saatoin aikoinaan muokata kuviani usemman tunnin päivässä, olematta silti tyytyväinen lopputulokseen ja myöhemmin tulin usein myös poistaneeksi nämä kyseiset kuvat. Joissain tilanteissa itse kuva saattoi toimia, mutta se ei kuitenkaan sopinnut haluamallani tavalla muuhun feediin.

Turhautti. Turhautti niin paljon, että päätin eräänä päivänä unohtaa koko paikan. Mietin kuinka paljon aikaa olen sannut (ja saisin edelleen) kulumaan kyseillä sivustolla ja kuinka paljon se on vaikuttanut myös muuhun elämääni. Tuntui, että siinä missä monet saavat iloa elämäänsä kuviensa keräämistä tykkäyksistä, jäi minulle vain takaraivoon ajatus epäonnistumisesta, saipa kuva kuinka paljon tykkäyksiä tahansa. Ikinä kuva ei ollut täydellinen tai oikeassa kohtaa, ja koska olin käyttänyt siihen niin paljon aikaa, se turhautti. Sen sijaan, että lisäisin kuvan ja antaisin asian olla, huomasin käyttäväni joskus jopa tunninkin ensin kuvan lisäämiseen ja sen jälkeen vielä lisää aikaa kuvasta murehtimiseen. Mietin, onko kaikki oikeasti sen arvoista.

Päätettyäni "lopettaa" Instagramin käytön, tuntui heti paljon helpommalta. Minulla jäi enemmän aikaa muuhun elämään ja myös negatiivisten ajatusten pyörimenen päässäni väheni. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää niin paljon murehdittavaa ja tuntui että saatoin vihdoin keskittyä elämiseen ja itseni kehittämiseen.

Käytän siis edelleen Instagramia päivittäin, mutta lähinnä muiden henkilöiden seuraamiseen. Olen viimeksi itse postannut viime lokakuussa ja sitä ennen elokuussa. Välillä saatan miettiä jonkin kuvan lisäämistä, mutta jätä asian sikseen heti jos huomaan turhautuvani. Mielestäni sosiaalisen median tulisi olla mukava lisä elämään, niin halutessa, eikä suunnaton taakka. Olenkin ottanut tästä kokemuksesta opikseni ja vaikka tahdon jatkossakin blogini näyttävän juuri siltä kuin itse haluan, en aio sen tai muunkaan sosiaalisenmedian enää hallitsevan elämääni.



Lately, editing photos have been a pain in the ass and I think the problem here have been my computer and me. When you have two laptops, a desktop, an ipad and two smartphones in your home, the photos that you're editing looks a whole different on every screen. I don't know which screen should I believe, and when you add a slightly emerging perfectionism in this combo, editing the photos will be, like I said, a pain in the ass.

I think it was the worst, when I still had my old laptop that I got (maybe) as a gift after my confrimation. It's actually so old, that I can't even guarantee if the last sentence is true, since I don't remember for sure when did I got it. Anyways, things were going a lot better for a while, when my boyfriend bought himself a new desktop and I got his laptop in my use. Tho now, even that doesn't seem to help. No matter how I change the screen settings it's not perfect, and in these things, I usually want (read: need) them to be perfect. In many cases, I think this has also been the reason for my pauses that I had in my blog(s).

Antoher site where my perfectionism rises up is Instagram. I could spend even a couple of hours in a day to edit photos there and still feel like they weren't good enough. Or in some cases, the photos could be good enough but they just didn't match my feed so I usually just deleted them after words.

It was frustrating. So frustrating, that in one day I just decided to forget the whole site. I thought about how much time do I spend there and how does it effect my life. I usually felt like a failure, no matter how many likes the photo got. It was never good enough or in the right place, and since I've spent so much time with it, it frustrated me. Insted of just adding a photo and leting be after, I could first spend houres for editing the photo and then another worring about it. I started to think if it was all worth it.

After I decided to "quit" Instagram, I felt much better. I had more time to do other stuff and got less and less negative thoughts on my mind. Suddenly I had one thing (that usually led to another) less to worry about and I felt like I could start focusing more on living and developing myself.

Don't get me wrong, I still use Instagram daily but mostly for following other people. I, myself, posted last time in October and before that, in August. Sometimes I think about posting a photo but I stop right away, when I start to feel frustrated. I think social media should be fun add to a life and not a big burden. So even tho, I still want my blog to look
exactly how I want it to look, I won't let this, or any other social media, to rule my life again.

LA FILLE

THE YEAR OF MERMAIDS

 photo IMG_6044_zpsw5uvdclb.jpg

CALENDER: COZY PUBLISHING / EARRINGS: LINDEX